13.1. Aurajuustopuustit

Loppiaisluistelussa pistin tarjolle suklaasarvia, joten päätin viikkoa myöhemmin jatkaa käärittävällä, yllättävällä ja hieman petollisellakin ruualla.

Mietin pitkään voinko syöttää koko konkkaronkalle Aura-juustoa, sillä sanomista tulisi kuitenkin. Mutta kuten entinen emäntä Liisakin sanoi, osakunnalla on myös kasvatustehtävä opettaa jäsenilleen uusia asioita, joten homejuustovihaajat saivat siedätyshoitoa. Idean puusteihin löysin Terhin keittiössä -ruokablogista.

Taikina:

• 3 dl kevyt maitoa
• 1/2 pakettia tuoretta hiivaa
• 1,5 tl hienoa merisuolaa
• 7 dl vehnäjauhoja
• 3 lorausta juoksevaa margariinia
• loraus hunajaa
• pussi Aura-murua
• 2/3 pakettia maustamatonta tuorejuustoa

 Lämmitä maito kädenlämpöiseksi ja liuota siihen hiiva. Lisää joukkoon suola, margariini sekä hunaja. Sekoita joukkoon vehnäjauhot. Vaivaa taikinaa, se saa jäädä pehmeäksi.

Anna kohota noin kaksinkertaiseksi. Kaulitse tämän jälkeen taikina jauhotetulla alustalla levyksi, aivan kuten korvapuustitkin.

Levitä levylle ensin tuorejuusto ja tasoita kerrosta veitsellä. Ripottele pussillinen Aura-murua tasaisesti, voit toki myös murentaa sen sijaan kimpaleen aurajuustoa.

Toimi kuten tavallisia korvapuusteja leivottaessa: kääri levy rullalle, leikkaa vinottain ja paina sormella jokaista palaa keskeltä. Voitele puustit kananmunalla ja paista vajaassa 175-200 asteessa kunnes puustit saavat mukavasti väriä pintaan eli n. 10-15 minuuttia.

Koska suklaacroissantit olivat varsin huokeita, päätin kuluttaa tällä viikolla hieman enemmän, joten osakuntalaisille oli lisäksi tarjolla myös omasta päästä heitettyä salaattia, johon laitoimme kirsikkatomaatteja, leipäkuutioita, rucolaa, minttua ja jäävuorisalaattia.

2 jaa-ääntä

Ongelmani on se, etten osaa sanoa ei. Toisaalta se on useasti johtanut myös erittäin positiivisiin asioihin, muun muassa siihen, että kirjoitan tätä tekstiä tässä juuri nyt ja yritän keksiä omaperäisiä ruokaohjeita perjantain juhlia varten. Työaikana tietenkin (älkää kertoko kellekään).

Eissä on vähemmän tavuja kuin kyllässä, mutta jälkimmäinen on helpompi sanoa. Ensimmäinen kyllä sanottiin Porthanian vieressä Fabianinkadulla, kysyjänä Heidi. Pam, olin apuemäntä. Toinen kyllä tuli myöhemmin ja olinkin jo emäntä.

Tähän blogiin on tarkoitus kerätä kaikkea, mitä Varsinaissuomalaisen osakunnan keittiössä vuoden 2010 aikana hääräillään. Luvassa on ohjeita ja mietteitä, kysymyksiä ja vastauksia. Sillä en ole mikään keittiöhirmu, mutta googlata osaan. Ja viime aikoina on tullut googlattua.

Kaikki tuskin tietävät, mikä on osakunta ja mitä tekee emäntä. Ei sillä niin väliä, eiköhän se tässä vuoden aikana selviä. Tässä blogissa keskitytään ennen kaikkea emännän viran keittiöpuoleen toiveena, että joku edes yhdessä osakunnan tilaisuudessa kokisi ruuanlaiton ilon ja tahtoisi juuri syömänsä ruuan reseptin. Ja eihän emäntä yksin kaikkea tee, vaan mukana ovat neljä apuemäntää, jotka auttavat kaikessa.

Katsotaan kuinka breevandekampeja sitä ollaan kun vuosi vaihtuu lukuun 2011.

Näin etukäteen jo kiitos osakuntamme valokuvaajalle Ilarille, joka osaa kameran kanssa yllättää joka kulman takaa. Tähänkin blogiin varmasti Ilarin otoksia päätyy.