10.2. Jämäilta

Miten se onkaan niin, että aina kaikki paras syntyy silloin kun ei suunnittele ja tee asioita tarkkaan vaan tekee siitä mitä on.

Viikolla 6 vietettiin osakuntaviikkoa, jonka johdosta VSO:lla järjestettiin tiistaina liikuntapäivä. Osallistujien ja tarjoamisten määrä ei ihan kohdannut, joten ruokaa jäi paljon yli. Lisäksi olin ostanut vielä pari ananasta, jotka olivat kypsyneet sopiviksi, joten tämä keskiviikko meni pitkälti vanhoja syödessä. Tarjolla oli siis itse leivottuja korvapuusteja, ostettuja karjalanpiirakoita, munavoita ja ananasta. Pöytä siis notkui.

Korvapuustit tehtiin perusohjeella Myllyn paras -nettisivulta. Pyrin jättämään taikinan mahdollisimman pehmeäksi, jotta puusteista tulisi ilmavampia. Niin niistä tulikin, ja lopputuloksena ne levisivät ympäriinsä. En nimittäin osaa tehdä järkevän kokoisia pullia, vaan niistä tuli toinen toistaan hervottomampia.

Myös itse kuntaillassa taiottiin vanhasta, sillä aiheena oli ystävänpäiväkorttien askartelu kaikenlaisista materiaaleista. Valittavana oli niin tapettinäytteitä, kertakäyttöveitsiä, kreppipaperia ja paljon muuta. Itse inspiroidun kertakäyttöveitsistä, vaikka designiani eivät kaikki aivan ymmärtäneetkään. Itse olin joka tapauksessa ylpeä työstäni.

3.2. Avokadosuklaamousse

Kerroinkin aiemmin kuinka meidän piti tehdä virkailijainvaihtokaronkan alkuruuaksi avokadokeittoa. Pahuksen avokadot olivat kuitenkin liian raakoja keittoon, joten ne piti silloin unohtaa. Mutta ei hätää, niille löytyi kyllä käyttöä myöhemmin.

Taloudenhoitajamme Ilari vihjaisi nimittäin avokadosuklaamoussesta. Ajatus kuulosti niin hullulta, että se piti ehdottomasti ottaa kokeilukeittiöömme. Ärsyttävintä ruuassa oli vain se, että kirjoitin sen aina avokadosouklaamusse.

Mousse on varsin yksinkertainen valmistaa ja jälleen kerran mentiin enemmän fiilispohjalta kuin tarkan ohjeen mukaan. Siihen ei tarvita montakaan raaka-ainetta:

avokadoja
kaakaojauhetta
sokeria
tomusokeria

Avokadot halkaistaan pitkittäin kahtia ja siemenet poistetaan. Sitten lusikka sisään ja suolet ulos eli avokadosta koverretaan sisälmykset kulhoon. Sekoita kunnolla. Avokadomassaan lisätään tämän jälkeen kaakaojauhetta, sokeria ja tomusokeria aika lailla oman maun mukaan. Kaakaojauhetta menee kuitenkin suhteellisen reilusti, jotta avokadon maku ei loista liikaa, vaikka senkin tulee toki maistua. Sokeriakin kuluu aika lailla, mikä tietenkin vähän haittaa tämän jälkiruuan terveellistä mielikuvaa.

Moussen kanssa tarjoilimme viinirypäleitä ja mandariineja.

Itse kuntailta oli erittäin mielenkiintoinen, sillä vieraana islamin tutkija Jaakko Hämeen-Anttila. Tiesin hänen olevan hyvä puhuja, mutta loistavat retoriset taidot tulivat silti pienoisena yllätyksenä. Hämeen-Anttila jaksoi puhua ja osakuntalaiset jaksoivat kuunnella monen tunnin ajan.

27.1. Suolainen pannukakku

"Pistä pian se ohje sinne blogiin!" kuului erään apuemännän pyyntö. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, hyvää kannattaa odottaa ja kasa muita latteuksia sopisi vastaukseksi. Mutta tässä sitä nyt ollaan.

Päätin jatkaa kokeilukeittiötä suolaisella pannukakulla. Ohje muistuttaa hyvinkin paljon tavallisen pannukakun ohjetta, sokerin määrää on vain laskettu reilusti. Alkuperäinen idea tuli Marielta, vähän toki tuli ohjetta muunneltua.

4 munaa

1-2 rkl sokeria

½ tl suolaa

5 dl vehnäjauhoja

8 dl maitoa

25g sulatettua voita tai margariinia, tai 2 rkl öljyä

Täyte:

200g fetajuustoa

puoli rasiaa kirsikkatomaatteja

herkkusieniä

vihreää pestoa
paprikaa

Riko munat kulhoon, lisää sokeri ja suola. Vatkaa munien rakenne rikki. Lisää pari desillitraa maitoa ja jauhot vähitellen koko ajan vatkaten. Lisää loput maidosta sekä rasva ja vatkaa tasaiseksi taikinaksi. Anna levätä vartin verran.

Täytteeksi voi laitta oikeastaan mitä vain mielikuvitus tarjoaa. Itse varioimme muutaman erilaisen pannukakun ylläolevista raaka-aineista. Pesto sanoi sisältävänsä pähkinää, mikä tulee allergikoille huomauttaa, vaikka määrä tuskin oli suuri. Kun tein myöhemmin viikonloppuna kotona tätä pannaria, korvasin kirsikkatomaatit aurinkokuivatuilla kavereillaan, mutta lopputulos oli aika suolainen yhdessä fetajuuston kanssa.

Kaada taikina leivinpaperilla vuoratulle pellille ja levitä täytteet päälle.Ripottele pestoa pienellä lusikalla sinne tänne täytteiden päälle.

Paista keskitasolla kiertoilmauunissa 180 asteessa noin 30 min. Tavallisessa uunissa 200 astetta 30min

VVK-jälkiruoka: Hedelmäsalaatti ja suklaakeksit

Juhlien jälkiruokana syötiin hedelmäsalaattia. Koska jokainen todennäköisesti taitaa pilkkomisen ja sekoittamisen, en salaatista sen enempää ala sepustamaan, todetaan vaan, että lasista löytyi kiiwiä, viinirypäleitä, banaania, mandariinia sekä ananasta.

Päälle laitettiin kermavaahtotuorejuustosotkotusta, jonka määrät jälleen olivat aika epämääräisiä. Minut tuntien tuorejuusto oli vahvoilla. Käytin appelsiinituorejuustoa, joten hedelmäinen linja jatkui.

Mutta koska hedelmäsalaatin syöminen kahvin kanssa on lievästi pönöä, päätin, että tarjoaisimme lisäksi jotain pientä ja makeaa. Ja tietenkin suklaista. Löysin Bella Vanilla -blogista ohjeen, jota oli ylistetty maasta taivaisiin, joten olihan sitä pakko kokeilla. Lopputulos roikkui jossain suklaakeksien ja -kakkusten välimaastossa.

Suklaakeksit, n. 60 kpl.

180g tummaa suklaata pilkottuna
50g voita
1,25 dl sokeria
2 munaa
3,75 dl jauhoja
2rkl kaakaojauhetta
3/4 tl leivinjauhetta
1/4 tl suolaa

Sulata suklaa ja voi vesihauteessa. Anna sen jäähtyä hetken. Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi ja sekoita suklaaseos joukkoon varovasti. Sihtaa kuivat ainekset joukkoon. Sekoita ja laita taikina jääkaappiin pariksi tunniksi.

Laita uuni lämpiämään 180 asteeseen. Pyörittele taikinasta palloja ja kierittele ne tomusokerissa. Paina palloja hieman kasaan ja paista uunissa n. 12 minuuttia.

Itse olin ainakin aivan myyty näihin kekseihin. Pakko tehdä uudestaan!

Juhlan tuoksinassa uusi emäntä sai avaimen erittäin juhlallisin menoin. Oli ensimmäinen kerta kun kukaan polvistuu eteeni rasian kanssa. Vaikka kaikki tulikin niin äkkiä ja yllätyksenä, oli aivan pakko sanoa "tahdon".

VVK-pääruoka: Uunikasvikset ja pataa burgundilaisittain

Olin päättänyt, että pääruuaksi on oltava lihaa. Viime vuonna nousi vähän liian suuri parku kasvisruuasta, joten ajattelin, että järkytetään osakuntalaisia vasta sitten hieman myöhemmin.

En voi sanoa olevani mikään lihaekspertti, mutta pyysin kyllä kaiken mahdollisen avun. Ruuan valmistus, esim. nesteen määrä meni aika lailla näppituntuman mukaan. Siksi määrät ovat (ehkä enemmän kuin) vähän häilyviä.

Pataa burgundilaisittain
n. 120-150 grammaa nautaa ruokailijaa kohden
2 pakettia pekonia
punaviiniä (meillä meni koko pullo, mutta olihan suuri lössi kyseessä)
lihalientä
3 laakerinlehteä
2 pakettia herkkusieniä
2 paprikaa

sokeria
suolaa
mustapippuria
(vehnäjauhoja)

Ensin paloiteltiin yhteensä 3,5 nautaköntit pienemmiksi palasiksi. Samalla paistettiin pekonit pannulla, mutta ei suinkaan heitetty rasvoja pois, vaan vehnäjauhoissa pyöritellyt lihanpalaset paistettiin heti jälkeen pannulla. Pekonin rasva antaa oivasti makua lihalle. Myös pekoni lisättiin lopulta pataan, koska eihän hyvää lihaa sovi heittää pois.

Olin laittanut pataan epämääräisen määrän lihalientä, vettä ja punaviiniä. Tämän jälkeen lisättiin lihat, puolitetut herkkusienet, laakerinlehdet sekä paloiteltu paprika. Tärkeintä on, että nesteen määrää seuraa ja lientä maistelee. Padan annetaan porista pari tuntia. Vehnäjauho suurustaa pataa, mutta sitä voi lisätä sen mukaan millaista liemestä haluaa. Lisää myös mausteet.

Padan kanssa tarjottiin uunikasviksia. Olin laskenut, että jos ne laitetaan uuniin hieman ennen alkuruuan alkua, ehtivät ne olla uunissa noin kolmen vartin ajan, minkä pitäisi riittää niiden kypsymiseen. Laskutoimitus onnistui ja kasvikset ja juurekset olivat juuri sopivia kun alkuruuat oli kerätty pöydästä pois.

Uunijuurekset ja -kasvikset
Kasvisten määrän arviointi oli kaikkein vaikeinta, joten en tähänkään laita tarkkoja määriä. Pyrin vain arvioimaan kuinka paljon yksi ihminen söisi. Uuniin pistettiin palsternakkaa, perunaa, bataattia, porkkanaa ja selleriä. Kaikki pilkottiin tai suikaloitiin. Halusin pitkulaisia kasviksia, jottei kaikki syötävä ruoka olisi kuutioita. Kaikki levitettiin sikin sokin uunipellille leivinpaperin päälle, tietenkin ottaen sivuun isäntämme porkkanaton annos. Päälle roiskittiin hunajaa sekä oliiviöljyä ja koko satsi heitettiin uuniin siis noin 45 minuutiksi. En halunnut maustaa niitä sen enempää, sillä itse pidän vihannesten mausta sellaisenaan.

VVK-alkuruoka: Gazpacho-keitto

En kerro kuinka monta kertaa keiton teon ja tämän hetken välillä minun on pitänyt tarkistaa, että kirjoitetaanhan se gazpacho oikeasti gazpacho. Pelkkää katspatsoa se kuitenkin on puhekielessä.

Otin pienoisen riskin ja valitsin alkuruuan raaka-aineeksi itselleni tuntemattoman avokadon. Mutta kun juhlapäivän aamu valkeni, eivät avokadot olleet vieläkään läheskään tarpeeksi kypsiä, joten avokadokeitto jouduttiin unohtamaan. Tarvittiin nopeaa päätöksentekoa. Onneksi olin valinnut varaohjeen, toisen kylmän keiton, espanjalaisen gazpachon. Raaka-aineetkin osaltaan sopivat yhteen, mutta silti piti lähettää apuemäntä-Ninni kauppareissulle.

Keiton resepti pohjautui paljolti Gurmee-blogin ohjeeseen, mutta sitä tuli muunneltua aika tavalla. Avokadokeittoon olisi tullut tuorejuustoa, joten sen suuren suurena ystävänä päätin antaa myös alkuruualle juustoisan vivahteen. Tässä siis ohje 6-8 hengelle, itse teimme sen viisinkertaisena.

• 1 punasipuli
• 3 tomaattia
• puolikas kurkku
• 1 punainen paprika
• 1 murskattu valkosipulin kynsi
• 8 dl tomaattimehua
• 0,5 tl sokeria
• suolaa ja pippuria
• 0,5 dl oliiviöljyä
• tuorejuustoa maun mukaan

Valmistustapa ei olisi voinut olla helpompi. Kaikki vain pilkotaan ja soseutetaan. Ennen tomaattimehun lisäämistä soppa ei ole mikään visuaalisuuden riemuvoitto, mutta lopulta keitosta tulee yhtä hyvän näköistä kuin makuista.

Keiton päälle ripoeltiin krutonkeja, jotka tehtiin paistamalla paahtoleivästä summamutikassa revittyjä palasia oliiviöljyssä. Mukaan heitettiin vielä nokare ranskankermaa.

22.1. Virkailijainvaihtokaronkka

Perjantaina 22. tammikuuta osakunnallamme juhlittiin Virkailijainvaihtokaronkkaa. Nimi on aika epäselvä ja kenties hieman juhlallinenkin, mutta käytännössä kyseessä on pöytäjuhlat, jossa juhlistetaan vanhaa hallitusta. Ja myös odotetaan vanhaa hallitusta.

Ja odotetaan.

Mutta se on vain hyvä juttu. Olin suunnitellut ruokalistan sen varaan, että juhlat alkaisivat puoli yhdeksältä ja pöytiin mentäisiin ehkä varttia vaille. Virallisestihan juhlat alkoivat jo seitsemältä, mutta reilun tunnin myöhästyminen kuului asiaan ja kaikki tiesivät sen. Tässä illan menu.

Gazpacho-keitto

Patonki

 ---

Uunivihannekset

Pataa burgundilaisittain

Tomaattisalsa

---

Hedelmäsalaatti

Suklaakeksit

Ruokajuomana tarjottiin punaviiniä ja vettä, lisänä tietenkin snapsi. Jälkiruuan kanssa otettiin punssi sekä joko kahvia tai mansikkateetä.

Menun suunnittelu täytyy tehdä harkiten, sillä vaikuttavia asioita riittää. Tulee huomioida muun muassa erikoisruokavaliot, tekemisen helppous, aikataulu ja se, että mieluiten juhlan aikana saisi itse istuttua pöydässä. Eikä vähäisimpänä vaikuttajana ole tietenkään ruuan maku ja ulkonäkö.

Valitsin pataruuan juuri sen takia, ettei pääruuan aika ollut tarkasti tiedossa, vanha hallitus kun voi pölähtää paikalle milloin vain. Pataa kun voi hiljaisella lämmöllä hauduttaa pitkänkin aikaa. Suurin painajaiseni oli, että hallitus olisi tullut paikalle ajoissa. Mutta niin törkeästi he eivät tehneet.

Miinuksen omassa suunnittelussani antaisin sille, etten huomioinut kaikkea sitä pilkkomisen määrää. Niin alku-, pää- kuin jälkiruokakin piti pilkkoa, minkä takia apuemäntäni viettivät loppuillan rannevammaisina.

Mutta seuraavaksi käydään sitten itse ruokalajien kimppuun alusta alkaen. Ja kerrotaan muun muassa juhlissa tapahtuneesta yllätyskosinnasta.

20.1. Paistetut banaanit

Viime päivityksestä onkin jo jonkin verran aikaa, sillä Blogger ei ole ollut kaikkein yhteistyökykyisin. Tässä kuitenkin jo viime keskiviikkona kirjoittamani postaus ennen kuin käyn Virkailijainvaihtokaronkan kimppuun. 

Näin sopivasti keskiviikkona voipi esitellä viime viikon aikaansaannoksia. Keskiviikko on nimittäin osakuntamme virallinen hengailupäivä, silloin kahdeksalta kaikki kokoontuvat koolle osakuntailtaan, jonne toiminnanjohtaja on keksinyt aina jos minkälaista ohjelmaa.

Viikko sitten oli tammikuun kokouksen vuoro. Kokouksesta oli tulossa pitkä, koska listalla oli mm. asukkaan valinta Hämeentien asuntoon. Tästä syystä päätin antaa osakuntalaisille voimaa kunnon sokeripommin avulla.

Koska ensimmäisen opiskeluvuoteni elin käytännössä vain banaaneilla, on kyseinen etelän hetelmä tullut tutuksi. Tällä kertaa tarjolle banaanit menivät paistettuina ja jäätelön kera.

Mitään sen suurempaa ohjetta kyseiseen siirappipommiin ei tarvita, kaikki riippuu kokkaajan hulluudesta. Itse olin jo viime marraskuussa emännäksi ryhtyessäni luvannut "jatkaa Liisan voi-sokeri-juusto-linjalla", joten heitin siirappia joukkoon aika rutkasti. Banaanit siis puolitettiin niin vertikaalisesti kuin horisontaalisesti eli molempiin suuntiin. Päälle sitruunamehua, heitettiin pannuun ja siirappi seurasi pian perässä.

 Banaanit näyttivät lähinnä paistetuilta perunoilta tai silakoilta..

Näin uutena emäntänä ongelmanani on lähinnä se, etten välitä liiemmin käytännöllisyydestä. Siirappi tarttuu kaikkeen koskemaansa kuin purkka tukkaan, joten siivoaminen ei ole mukavaa. Onneksi kuitenkin banaanien kanssa tarjoiltu jäätelö pelasti suurimmalta tuholta.